Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                     Koira historia

Pimun kuollessa 1986 otin Tella nimisen pennun Valtimon Pajukoskelta. Koiran emä oli Hani ja Isä KVA Jokke. Tella oli alkuaan ilmavainuinen tiukka koira. Antoi ääntä ainoastaa lähdössä. Pennutin Tellan 1989 Jeri nimisellä uroksella, josta syntyi 2 pentua. Jätin itselle Hero nimisen pennun. Tella herkistyi pennutuksesta ja ajo alkoi ihan kohtuu hyvin sujua.Antoi jonkin verran hakiessa ääntä. Pennutin Tellan uudelleen v.91 Korhosen Jarmon Rellu nimisellä uroksella. Näistä tuli aivan liian tiukkia koiria. Jätin itselle Samu nimisen uroksen, se antoi ääntä vain lähdössä. Hävitin sen 2 vuoden iässä. Tästä pennutuksesta Tella meni aivan liian löysäksi. Koira antoi hakiessa päämäärättömästi ääntä ja ajaessa ajolöysyyttä vaikka miten paljon. Annoin sen kotikoiraksi maatilalle. Kerran maatilalla käydessäni kylässä, isäntä oli laskenut Tellan hakemaan jänistä. Seurasimme keittiön ikkunasta Tellan hakua pellolla, seurasi jotain hajua tarkkaan nokka maassa ja haukkui koko ajan. Kaksi tuntia istuimme ja seurasimme, koko ajan hakua pellolla, eikä ehtinyt edes metsään. Pienellä alalla kiekon juoksua. Että sellainen koira.

Hero oli Tellan ekasta pentueesta ja oli tosi kova koira. Täysin rehellinen ja metsästysintoinen. Koiralla oli nollaava vika, koska sillä oli piilokives. Käytin sitä metsästykseen vuoteen -94 asti ja hävitin sen. Viiden vuoden aikana Herolle ammuttiin yli 100 jänistä. En ole koskaan tavannut niin ilkeää koiraa. Heti kun jäi yksin sisälle alkoi repiä kaikkea. Jos se huomasi, että ovi ei ole kunnolla lukossa se karkasi metsään ja ajamaan jänistä. Se kuuli oven äänestä, menikö ovi lukkoon kiinni laittaessa. Silloin ei minulla ollut vielä häkkiä, joten Hero oli juoksulangassa. Lukematon kerta se katkoi riimut ja oppi jopa aukaisemaan kaulapannan sinkan. Kun juoksulanka oli narua, se hyppäsi siihen hampailla roikkumaan ja katkaisi sen säie kerrallaan ja taas mentiin pitkin metsiä riimut perässä roikaen. Laitoin sitten juoksunarun todella ylös, niin eikö tämä perhana kiivennyt koppinsa katolle ja siitä hyppäsi juoksunaruun hampaillaan. Lopulta laitoin narun tilalle sinkin, niin johan alkoi kestää. Suusta vain veri valui kun hyppäsi roikkumaan sinkkiin. Pöljä mikä pöljä. Varmaan tullut isäntäänsä.

KVA Honkasuoran Moona

Ajatelkaa Inka
©2017 Honkasuoran kennel - suntuubi.com